Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Taikamajakat-blogi.

Lisätty 20.07.2023

Majakoita, museoita ja tutkimusmatkailua, merellinen Oslo.

Vuonon pohjukassa sijaitseva Oslo yllättää monipuolisuudellaan.  Tässä jutussa on muutamia kiinnostavia havaintoja ja vinkkejä taannoiselta matkalta Norjan pääkaupunkiin, jossa muun muassa museoiden tarjonta on vertaansa vailla.  Museovaelluksen lomassa on piristävää tutustua Oslon merellisiin maisemiin ja totta kai majakoihin. Näkymät Oslon vuonolla ovatkin hienot. Vilkas vesiliikenne näkyy kaupungin edustalla sinne tänne risteilevine aluksineen. Keskustassa Aker Brygge -laiturialueella on mustavalkoinen satamamajakka ja sen lähellä kellotorni, jonka jossain määrin kenties voi sanoa muistuttavan majakkaa. Kaupungin edustalla Oslon vuonossa toimii yhä kaunis ja hyväkuntoisen näköinen punavalkoinen majakka vuodelta 1892, Kavringen fyr.  Tämän tyyppistä sirolinjaista ja terävähattuista majakkaa ei olekaan missään muualla tullut vastaan.

Osloon kannattaa ottaa tuntumaa myös vesiltä käsin, jos suinkin mahdollista. Matkallamme kesällä 2022 sää oli suomalaiseen tapaan epävakainen, mutta aurinkoisiakin päiviä reissulle osui. Sellaisena oli hyvä hetki lähteä risteilylle ja bongata Oslon vuonon ihmeet. Vanhan puisen purjelaivan kyydissä matka soljui kivasti ja pääsi lähietäisyydelle kiinnostavien majakkakohteiden kanssa. Rantamaisemat kaikkinensa olivat hienoja värikkäine huviloineen ja hauskoine uimakoppeineen taustalla siintävää kumpuilevaa maastoa vasten. 1800-luvulla oli näemmä siellä päin tapana rakentaa talomaisia, pieniä puukirkkoja muistuttavia majakoita. Näitä sieviä valkoisia rakennuksia ovat esimerkiksi keskellä vuonoa seisova Dyna fyr vuodelta 1874, joka toimii nykyisin ravintolana sekä rannikkomajakka Heggholmen fyr vuodelta 1827. Oslon vuonossa on myös paljon muita erilaisia merimerkkejä. Monilla niistä on valkomustan rungon päässä pieni punainen hattu, joten kauempaa katsottuna ne näyttävät vähän kuin minimajakoilta.  Reissukuvia on kuvagalleriassa.

Kaiken merellisyyden, perinteisen kuninkaallisuuden ja suomalaisillekin tv:stä tutun Holmenkollenin lisäksi kaupungista löytyy joukko monumentaalisia kulttuurikohteita, joita ei voi jättää mainitsematta.  Aivan keskustassa rannan tuntumassa maisemaa hallitsevat niin valtava oopperatalo, pääkirjasto kuin uudet hulppeat Munch-museo ja Kansallismuseo. Näissä jälkimmäisissä taiteenystäville riittää tutkittavaa, mutta jalat saattavat joutua koetukselle verkkaisessa museokävelyssä. Toisenlaista ja monenlaisia ajatuksia herättävää taidetta voi puolestaan katsastaa toisaalla Oslossa nimittäin Vigelandin patsaspuistossa, jossa on esillä 212 Gustav Vigelandin omaperäistä veistosta.  

Akerhusin linna, jonka alku on vuoden 1290 tienoilla, sijaitsee Oslon keskustan tuntumassa lähellä Aker Brygge -laiturialuetta.  Linna muistuttaa jossain määrin samalta aikakaudelta olevaa Turun linnaa. Tuolloin keskiajalla linnat olivat melko karuja ja kulmikkaita rakennuskomplekseja. Koristeellisten ja ylellisten kuninkaanlinnojen aika tuli vasta satoja vuosia myöhemmin. Akerhusin linnan yhteydessä on myös museoita ja joku vähän sellainen rankempikin kuten sotamuseo.

Kuten huomaat, jo aivan Oslon keskustassa kierrellessä voi saada museoähkyn verrattain nopeastikin. Kannattaa vetää välillä vähän henkeä ja matkustaa sen jälkeen joko bussilla tai lautalla Bygdoyn niemelle, josta löytyvät museokattauksen parhaat palat. Siellä sijaitsee nimittäin merellisten museoiden rypäs. Jos kaikista Oslon mielenkiintoisista museoista ja niiden runsaasta tarjonnasta pitäisi valita ykköskohde, niin tämä se olisi. Norjan merenkulun historiaa esittelevän merenkulkumuseon lisäksi alueella on ainutlaatuinen 1930-luvulla avattu merimuseo Fram, joka koostuu kolmesta kolmiomaisesta rakennuksesta. Kolmiot kätkevät sisäänsä norjalaisten tutkimusmatkailijoiden 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa käyttämiä suuria purjelaivoja.  Museossa voi tutustua elävästi naparetkeilijöiden vaiheisiin, käyskennellä Fram-laivassa ja kokea monin tavoin tuon ajan arktisen tutkimusmatkailun olosuhteet. Myös Gjoa-niminen napa-alueiden purjealus on museossa.

Fram-kuunari oli suunniteltu kestämään naparetket siten, että laiva pystyi talvehtimaan jopa paksuissa jäissä. Roald Amudsen matkasi ensimmäisenä Etelämantereelle Framilla vuosina 1910-1912. Tätä ennen Amudsen oli jo Gjoa-aluksella kulkenut ensimmäisenä Luoteisväylän joitakin vuosia aikaisemmin. Kokeneen tutkimusmatkailijan kohtaloksi koitui lopulta vuonna 1928 lentovene, joka katosi Barentsin meren yllä muun muassa Amudsen kyydissään. Amudsen oli mukana tuolloin pelastuslennolla, jonka tarkoituksena oli etsiä Huippuvuorten lähellä jäihin syöksynyttä Italia-ilmalaivaa.

Alun perin Fram oli rakennettu Fridtjof Nansenin pohjoista naparetkeä (1893-1896) varten. Otto Svedrup kipparoi Framia Nansenin johtamalla retkellä ja myöhemmin vuosina 1898-1902 Svedrup matkasi Framilla myös Amerikan arktisessa saaristossa. Merimuseoiden vehreältä puistoalueelta voi bongata näköispatsaita napamatkailijoista. Aivan rannassa on myös valkoinen loistokoju.

Eikä tässä vielä kaikki, Bygdoyn niemellä sijaitsee niin ikään Kon-Tiki-museo, joka esittelee Thor Heyerdahlin elämää, eksoottisia aluksia ja matkoja valtamerillä. Esillä on muun muassa Kon-Tiki-lautta, jolla Heyerdahlin retikunta matkasi vuonna 1947 yli Tyynenmeren Perusta Polynesiaan. Norjalaista kiinnostivat myös kaisla-alukset, joilla hän kulki muun muassa yli Atlantin.  Vuonna 2002 kuolleen Heyerdahlin ja myös aiempien norjalaisten tutkimusmatkailijoiden kirjoittamia kirjoja on suomennettu ja heidän vaiheistaan on tehty elokuviakin.  Muistan itsekin lukeneeni kouluikäisenä yhden Heyerdahlin kirjoista, Kaislaveneellä yli Atlantin, joka teki silloin vaikutuksen. Tuolloin kirjojen ”ahmimisikäisenä” juuri seikkailukirjathan kolahtivat. Täytyisikin lukea kirja nyt vuosien päästä uudestaan ja testata, minkälaisia ajatuksia se nykypäivänä herättäisi.