Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Taikamajakat-blogi.

Lisätty 24.03.2019

Majakkaunelmat elävät.

Vaikka maaliskuussa on välillä vielä kovin koleaa ja talvista, lupauksia keväästä on jo ilmoilla. Aurinko pilkahtelee, lämpö koukkaa plussan puolelle, lumet saavat mennä menojaan. Majakkaharrastaja alkaa nähdä päiväunia tulevan kesän majakkareissuista. Minkä majakan haluaisin seuraavaksi nähdä? Suomen merialueilla on noin 50 majakkaa. Jos pookit eli valottomat tunnusmajakat lasketaan mukaan, tulee vielä 30 lisää. Bongattavaa riittää!

Valikoima kuitenkin kutistuu, kun otetaan huomioon majakoiden hankalat sijainnit ja ylipäätänsä mahdollisuudet päästä majakoille sekä kulloinkin itse kullakin reissuun käytettävissä oleva aika. 1950-luvun puolivälin jälkeen rakennetut uuden sukupolven kasuunimajakat on juntattu ulapalla suoraan meren pohjaan. Niistä ei juuri iloa ole majakkaharrastajan näkökulmasta, vaikkakin muuten toki arktisissa olosuhteissa ovat oivallisia majakoita.

Liikennevirasto sulki muutama vuosi sitten joukon vanhoista 1800-luvulla rakennetuista majakoista turvallisuusmääräyksiin vedoten. Osa noista on saatu korjattua vierailukäyttöön, muttei kaikkia. Näissä tapauksissa majakkasaarelle saattaa kyllä päästä muttei sisälle itse torniin. Yksi jännittävimmistä suljetuista kohteista on Vaasan ja Ruotsin Uumajan välillä Merenkurkun kapeimmassa kohdassa sijaitseva Valassaarten majakka. Kirkkaanpunainen, rautainen ristikkomajakka vuosimallia 1886 on sen verran eksoottinen ilmestys, että kovasti toivoisin pääseväni näkemään sen ihan livenä. Ja onhan majakan suunnitellut peräti pariisilainen Henry Lepauten toimisto, joka vähän myöhemmin rakensi Pariisin Eiffel-tornin.   

Kun laskeudutaan kartalla Vaasasta alaspäin, niin matkalle osuu lisää kiinnostavia kohteita. Kaskisten edustalla oleva Sälgrundin majakka on jo jonkin aikaa ollut bongauslistalla. Itse asiassa viime vuoden kansainväliseksi majakkapäiväksi olin jo vahvasti kaavaillut reissua sinne, mutta perheen päällekkäiset menot estivät sen. Ehkäpä ensi kesänä voi yrittää uudemman kerran. Sälgrund valmistui vuonna 1875. Arkkitehti oli Axel Hampus Dahlström, joka suunnitteli muun muassa Vanhan ylioppilastalon ja monia muitakin suomalaisia majakoita, esimerkiksi Oulun edustalla Hailuodossa Marjanimen majakan (1871) ja Porin lähellä Luvialla Säpin majakan (1873). Dahlströmin työt ovat tyyliltään kaikki hyvin perinteisen oloisia tiilimajakoita, siroja ja linjakkaita, väriltään tyypillisesti hohtavan valkoisia (Marjaniemi, Säppi) tai iloisia punavalkoisen raidallisia kuten Sälgrund. Dahlströmin kauden jälkeen näyttivät yleistyvän väkevän oloiset punavalkoiset terästornit. Näistä esimerkkejä ovat Kokkolan Tankar ja Kristiinankaupungin edustalla Yttergrundin huikean korkea, yli 40 metrinen, majakka. Ah, olisipa aikaa vierailla niilläkin.

Mutta aina eivät suunnitelmat mene niin kuin haluaisi. Majakkamatkoilla saattaa kohdata odottamattomia yllätyksiä, sää ja tuuli voivat sotkea meininkiä pahemman kerran. Näin meillekin kävi parisen vuotta sitten, kun olimme huolella ja innolla valmistelleet matkaa Säpin majakalle.  Vaikka kotoa lähtiessä ja automatkalla ei ollut tietoakaan kurjasta kelistä, niin satamassa veneen lähtöhetkellä kuulimme, että Säppiin ei voida mennä. Tuuli oli majakalla luokkaa 13 m/s. Rantautumista ei voinut tehdä niin kovassa kelissä. Harmitti tietysti aikalailla, että oli turhan takia ajettu satoja kilometrejä aamuvarhaisella.

Vastaavia rantautumisongelmia ei tullut vastaan vuotta aiemmin, kun matkasimme Porin Mäntyluodon edustalle, Reposaaren satama-alueella olevalle Kallon piskuiselle majakalle. Meikäläisissä oloissa harvinaista on, että voi huristella autolla suoraan majakan luo. Kahdeksankulmainen vitivalkoinen teräslevyistä vuonna 1903 koottu ja maanpinnasta vain reilut yhdeksän metriä korkea majakka on ilman muuta Suomen söpöin majakka ja lasten suosikki. Ja maisemat tuolla Kallon kallioilla löivät ällikällä, sillä enpä ole monessakaan paikassa nähnyt yhtä huikean kaunista auringonlaskua. Jos kaipaat majapaikkaa reissulla, niin kokeile vaikka herttaista Mäntyluodon hotellia, josta on vain kilometrin matka Kalloon. Yöpyminen 100-vuotiaassa puuhuvilassa on ainutlaatuinen kokemus, ja jos hyvin käy ja sää suosii, niin aamulla voit nähdä hotellilta Säpin majakalle asti.

Vaikka se varsinainen epäonnistunut Säpin majakkaretki yhä vieläkin kaivelee, niin Suomen miesten jalkapallojoukkuetta lainaten, unelma kuitenkin elää!  Ja ehkä myös Suomenlahden majakkaretken kohdalla, joka on meillä peruuntunut ainakin kolme kertaa, tyypillisesti sään takia. Mutta on Suomen kesä näyttänyt kauneimmatkin kasvonsa joillakin retkillä. Merimatkat Söderskärin, Bengtskärin, Kylmäpihlajan ja Isokarin majakoille ovat olleet huikeita kokemuksia niin sään kuin merellisen miljöön että itse majakoiden puolesta. Niin hienoja reissuja, että niihin pitää tässä blogissa vielä tuonnempana palata. Selvää on, että ilman noita matkoja minusta ei olisi koskaan tullut majakkakirjailijaa, eikä nuortenkirjaani Taikamajakat olisi koskaan syntynyt.

Mainioita apuvälineitä majakkamatkoja suunnitellessa ovat hakuteokset, esimerkiksi nämä kaksi, joita olen käyttänyt lähteenä tätä juttua kirjoittaessani: Seppo Laurellin Suomen majakat (8. painos, 2011, Nemo) ja Altti Holmroosin Majakkasaarilla (2015, Readme.fi).  Majakoiden kotisivuilta löytyy puolestaan ajankohtaisin tieto esimerkiksi risteilyihin ja kuljetuksiin liittyen.

Kuvia Kallon majakasta on kuvagalleriassa!

Avainsanat: Suomen majakat, Valassaaret, Kallo, Säppi, majakka, Mäntyluodon hotelli, Taikamajakat