Kiinnostava kaksikko, Orrengrundin majakka ja Kaunissaari.
Onpa ihanaa, kun majakoille on tänä kesänä voinut taas matkustaa vapaammin ja uusia mahdollisuuksia harrastajille on ilmaantunut. Yksi tällainen on Kaakon saarimatkojen operoima meriretki Orrengrundin majakalle ja Pyhtään Kaunissaareen itäisellä Suomenlahdella. Risteilyjä tehdään kuluvana kesänä ensimmäistä kertaa tilauspohjaisesti pienille noin 6-10 hengen ryhmille ja esimerkiksi majakkaseuran jäsenille on ollut retkiä tarjolla. Orrengrund on pääosin yleisöltä suljettu puolustusvoimien ja muiden viranomaisten hallinnoima saari, joten matkojen määränpää on siinä mielessä varsin ainutlaatuinen. Majakkamatkailijan näkökulmasta oman vivahteensa seikkailuun tuo se, että nykyisin itäisellä Suomenlahdella on vähän majakoiden bongauskohteita. Valtaosa Suomen majakkakannasta sijaitsee maan länsipuolella.
Kello pärähti soimaan klo 5.30 heinäkuisena sunnuntaiaamuna. Tuntia myöhemmin auton nokka suuntasi kohti Kotkan Sapokkaa. Parin tunnin ajomatka aamutuimaan sujui joutuisasti, koska ani harva oli maantiellä silloin liikkeellä, vaikka ilma oli mitä ihanin. Sääennusteessa luvatusta epävakaisuudesta ei juuri ollut merkkejä mutta hiukan kuitenkin jännitti, miten kelit tulisivat kehittymään merellä päivän aikana. Edessä oli peräti 12 tunnin veneretki. Kaikkeen oli varauduttu ja reppuun pakattu niin sadevarusteita kuin aurinkorasvaa. Se mille majakkamatkaaja ei yleensä voi mitään on tuuli. Reippaassa puhurissa ei monelle majakalle ole menemistä.
Ystävällinen kipparipariskunta Ritva ja Mikko toivottivat matkustajat tervetulleiksi m/v Nestorin kyytiin tasan kello 9. Odotettu matka Sapokasta kohti Pyhtään Kaunissaarta sekä Orrengrundin majakkaa alkoi. Nestori matkasi maltillisella kahdeksan solmun vauhdilla. Venekyydin lomassa aamukahvia ja herkkuja oli tarjolla heti alkumatkasta. Täytyy sanoa, että yksi tästä retkestä mieleen painuva asia oli kaiken kaikkiaan hyvä ruoka ja sitä oli reilusti saatavilla päivän aikana. Sää suosi etenemistä. Mitä kauemmas merelle mentiin, sitä kirkkaammaksi ilma tuli. Pari kertaa vatsassa muljahti mukavasti, kun perinteinen puuvene keinahti isommin aalloilla. Kippari opasti matkan aikana seudun merellisiin taustoihin ja tarinoihin. Matkalla näimme horisontissa naapurimaan puolella muun muassa jylhän Suursaaren silhuetin.
Kaunissaareen saavuimme reilun tunnin kuluttua. Kolmessa vartissa ehti jo katsastaa mukavasti idyllisen kylän kauniita maisemia ja muita ihmeitä kuten saaristolaismuseo, taidegalleria, kahvio ja kauppa. Ja mikä hauskinta, löytyihän sieltä museon takaa pikku majakkakin! Reissukuvia on kuvagalleriassa.
Seuraavaksi Nestorin keula suuntasi kohti Orrengrundia. Puolen päivän jälkeen saavuimme perille. Vene lipui aallonmurtajan suojassa olevaan satamaan. Pirteän punaiset luotsikutterit tervehtivät saapujia viereisessä laiturissa, ja pian yksi niistä lähtikin matkaan. Orrengrundilta käsin on harjoitettu luotsaustoimintaa jo 1800-luvun alusta lähtien. Rantamaisemaa sataman lähellä somistaa niin puinen vanha luotsitalo kuin uudempi valkoinen viisikerroksinen luotsiasema.
Orrengrundin saari on noin kilometrin pituinen melko kapea saari Pernajan saaristossa. Kalliosaaren kasvillisuus on pääosin havumetsää. Yleisön kulku saarella on rajoitettua ja maihinnousu luvanvaraista. Lyhyen kävelymatkan päässä luotsitaloista sijaitsee itse majakka, Orrengrundin omaperäinen tunnusmajakka, pooki. Komea torni on noin 22 metriä korkea. Neliskulmaisen noin 15 metrisen graniittikivisen alaosan päällä on kahdeksankulmainen betonirakenne. Ensimmäinen tunnusmajakka oli historiatietojen mukaan paikalla jo vuonna 1760. Valomajakkaa Orrengrundissa ei ole ollut. Nykyinen kivipooki on vuodelta 1858. Sen suunnitteli arkkitehti Johan Erik (Jean) Wik, joka työsti muun muassa useita kirkkoja ja Sinebrychoffin taidemuseon sekä Helsingin yliopiston rakennuksia kuten Fabianian ensimmäisen osan. Majakan alatorni on nykyisin kalkittu valkoiseksi ja betoninen yläpuoli maalattu punertavaksi. Kauniit holvikaarelliset ikkunat on alaosassa muurattu umpeen. Majakan ulkoasu on kokenut eri ajankohtina muutoksia kulloisenkin käyttötarpeen kuten tähystystornina toimimisen mukaan. Pookin portaikko on niin ikään uudistettu.
Näköpiirissä oli pieni haaste, kiipeäminen huipulle rautaritiläaskelmilla varustettua huojahtelevaa avoportaikkoa pitkin. Huipulle noustessa ja sieltä laskeutuessa oli syytä kunnioittaa edellä kulkijaa ja pitää riittävästi välimatkaa askelmissa painorajoitusten vuoksi. Haasteen taklaaminen kannatti, sillä huipulta aukesivat upeat maisemat. Ylätasannetta Orrengrundin majakassa ei ollut, joten valokuvat joutui ottamaan umpinaisen tornin ikkunoiden läpi. Siinäpä samalla joku ikkunalasissa roikkuva hämähäkkikin pääsi kuviin mukaan.
Majakalta patikoimme saaren toiselle puolelle. Rantakallioilla nököttivät näyttävästi mustavalkoinen sektoriloisto ja suuri linjataulu. Aurinko paahtoi täydeltä terältä, vain kainot tuulahdukset kävivät välillä mereltä. Sitten olikin jo tauon ja tankkauksen paikka, makkaran grillaus ja nokipannukahvit. Kolme tuntia Orrengrundin saaressa vierähti nopeasti. Paluumatka alkoi.
Kello viiden pintaan puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen Nestori ankkuroitui jälleen Kaunissaaren laituriin. Tällä kertaa saaristokylässä vierailuun oli varattu runsaasti aikaa, sillä päivällinen oli tarkoitus nauttia Kaunissaaren lomamökit Cafe Mustikassa. Kuljetus satamasta lomakylään oli järjestetty luovasti, ja pian olimmekin jo ravintolan terassilla. Paistettu siika lisukkeineen maistui. Olipa herkullista! Lomakylän toimintaidea on mielenkiintoinen, sillä sitä markkinoidaan luontoparatiisina mutta vain aikuisille suunnattuna lomakohteena.
Sulattelimme ruokaa patikoimalla Cafe Mustikasta takaisin Nestorin luo. Reitti kulki pitkin rantapolkuja, kujia ja pikkuteitä, joiden varrella oli sieviä asuintaloja ja kesämökkejä siellä täällä. Ohitimme muun muassa yhä käytössä olevan pienoisen hautausmaan sekä hyväkuntoisen vanhan kansakoulun, nykyisen Bed and Breakfast -majoitustilan. Iltakahdeksalta Nestori lähti uudestaan liikkeelle. Kaunissaaren sataman venevajat heijastuivat rasvatyynen meren pintaan. Loppumatka sujui leppoisasti säyseässä illassa. Noin yhdeksältä ympyrä sulkeutui, saavuimme takaisin Kotkan Sapokkaan. 12 tunnin majakkamatka oli paketissa, hieno kokemus.
