Vuosi Helttakeisaria, mutta mikä on helttakeisari?

Ajatella! Vuosi on vierähtänyt Taikamajakat ja Helttakeisari -kirjan julkaisusta. Ensimmäisen Taikamajakat-kirjan ulostulon jälkeen minulla oli vahva aavistus, että kirjoitan pian vielä toisen majakkaseikkailun. Päässä pyöri edelleen monia aihioita. Toisiinsa kietoutuvia juonenkulkuja vyöryi mieleen. Kun asiat hieman alkoivat jäsentyä, aloitin kirjoitusprosessin. Kirjan työnimi oli aluksi lyhyesti Kirja 2.  Kerran koneen ääressä aprikoin tarinan käänteitä ja siinä samalla kurkistin ikkunasta ulos. Ja se näky oli mullistava kirjan kannalta! Sellaista en ollut koskaan siitä ikkunasta aiemmin nähnyt. Pihapuussa muutamien metrien päässä minua tuijotti suoraan silmiin pullea sepelkyyhky. Iso lintu oli laskeutunut rehvakkaasti pikkuruiselle oksalle ja oli siinä kuin kotonaan. Vasta pitkän ajan kuluttua se lehahti puusta kepeästi tiehensä. Kirjan tapahtumiin tapaus vaikutti näin:

Kesykyyhky taapersi Laurin ohi katukivetyksellä. Muuten tori oli autio ja tyhjä. Vain kirkkaanväriset koreat talovanhukset uinuivat uneliaina alueen laidalla. Meri välkehti niiden vastakkaisella puolella. ”Terve!” Lauri huikkasi pululle, joka pyöräytti äkisti päänsä ympäri ja kujersi ilmoille kurnuttavan kurkkuäänen. Saman tien se lehahti huojuvin siivin matalalentoon. Pyrähdys päättyi lyhyeen läheiseen lehmukseen.

Pulu tuijotti tuimasti poikaa, kun se keinui edestakaisin ohuella oksalla. Oli suorastaan ihme, että heiveröinen puunhaara ei räsähtänyt maahan siinä menossa. Se hämmensi Lauria. Hän yritti olla kiinnittämättä huomiota kiusalliseen kirjavaan kyyhkyyn, mutta hänen oli pakko tiirata takaisin. Siellä se vain vakoili valtaistuimellaan.

Olin vähän ennen sepelkyyhkyn kohtaamista lukenut lehdestä jutun, joka kertoi eläinten kouluttamisesta vakoilutehtäviin kylmän sodan aikoina. Yhdysvalloissa oli ollut monenlaisia tutkimuksia ja kokeiluja lintujen kuten kyyhkyjen, haukkojen, varisten, kakadujen ja korppien kanssa mutta myös muiden eläinten kuten delfiinien, koirien ja kissojen soveltuvuutta oli tutkittu. Tiedustelupalvelu oli testannut 1970-luvulla satoja kyyhkyjä. Ihmiset ovat iät ja ajat valjastaneet kyyhkyjä hyötykäyttöön muun muassa kirjekyyhkyinä. Lopullinen sysäys kiinnostukselleni kyyhkyjä kohtaan kuitenkin heräsi sepelkyyhkyn tapauksen jälkeen.

Linnut eivät ole millään muotoa olleet erityisalaani. En ole lintubongari, ja tietoni siivekkäiden elämästä ovat lähtöisin lähinnä biologian tunnilta kouluajoilta. Uutisista mieleen ovat jääneet ikävät jutut lintuinfluenssasta. Majakkareissuilla, merellä ja myös järvimaisemissa toki vastaan on tullut runsaasti vesilintuja.  Nyt halusin kuitenkin selvittää, mikä ero oikeastaan on sepelkyyhkyllä ja tavallisella pululla, joita on riesaksi asti isoissa kaupungeissa.  Ja täytyy sanoa, että uteliaisuuteni avasi minulle suorastaan Pandoran lippaan kyyhkyjen uskomattomaan kirjoon! Siinä venähti pitkä tovi, kun kyyhkyjen sukujen saloja aloin penkoa.

Kyyhkyt ja dodot kuuluvat kyyhkylintuihin. Tiesitkö, että dodot ovat kuolleet aika päiviä sitten sukupuuttoon mutta eri kyyhkylajeja on noin 350 noin 50 suvussa? Suomessa elää ja pesii vain kourallinen kyyhkylajeja. Kaikkien tuntema columba livia domestica eli kesykyyhky eli pulu polveutuu kalliokyyhkystä. Sitten on tämä uhkea alun perin metsien asukas columba palumbus toisin sanoen sepelkyyhky, jota tavataan nykyisin myös kaupunkiympäristöissä esimerkiksi rannikkoseuduilla. Metsämaisemissa elää myös uuttukyyhkyjä. Lisäksi Suomessa voi tavata Turkin- ja turturikyyhkyjä sekä idänturturikyyhkyjä.  

Maailmalla saattaa kohdata mitä erikoisimpia kyyhkyjä. Mitä mieltä olet esimerkiksi näistä? Afrikan täpläkyyhky, oliivikyyhky, Nilgirin kyyhky, valko- tai pronssiniskakyyhky? Entäpä hopealakki- tai pulmuskyyhky? Jankuttajakyyhkyjäkin on.

Keisarikyyhkyt on oma kyyhkysuku. Nämä linnut ovat suuria tai jopa erittäin suurikokoisia ja raskasrakenteisia, ja niillä on melko pitkä pyrstö. Tässä suvussa on lukuisia edustajia, mistä kukin voi valita suosikkinsa. Tykkäätkö esimerkiksi kelokeisarikyyhkystä vai kirjokeisarista, hohto-, kyhmy-, vuori- tai lohikeisarikyyhkystä? Entä molukkien- ja vanuatunkeisarikyyhkyt? Helttakeisarikyyhky? Bingo!

Siinä se oli. Olin myyty. Aloin makustella kirjan nimessä helttakeisaria ja mitä enemmän makustelin sitä varmempi olin. Testasin nimeä läheisilläni. Kaikki eivät olleet yhtä vakuuttuneita. Joo, ihan hauska, vähän outo, aika erikoinen, mitä se edes tarkoittaa yms. kuulin korvissani.

Tosi elämän helttakeisari, ducula galeata, on erittäin uhanalainen musta suuri kyyhkylintu. Se elää Nuku Hivalla Ranskan Polynesiassa keskellä Tyyntämerta. Elinympäristö on subtrooppisissa metsissä sekä hedelmäviljelmillä. Puiden ja pensaiden hedelmät ovat sen ravintoa.

Mutta mutta, asia ei ole suinkaan näin yksioikoinen. Vielä lopuksi pienen pieni juonimurusen paljastus. Taikamajakat ja Helttakeisari -kirjan helttakeisari ei suinkaan ole helttakeisarikyyhky vaan ihan jotain muuta. Pakko kuitenkin todeta, että tarinassa on kyllä linnuillakin roolia:

Lintuparvet lentelivät jälleen majakan ympärillä. Tällä kertaa kuitenkin pulujen pomo kokosi suosiolla poikueensa ja pakeni paikalta. Lokit olivat vahvempia, mutta kirjavat kyyhkyt saattoivat olla viekkaampia. Siivekkäiden sota oli vain ajan kysymys. ”Myrskykyyhkyt? Miksi ne meuhkaavat majakan ympärillä?”