Paluu majakalle, Söderskär 2011 ja 2021.
Majakat olivat kiinnostaneet minua jo jonkin aikaa ennen kuin pääsin ensimmäiselle majakkaretkelle vuonna 2011. Kohde oli lopulta Söderskärin majakka Porvoon ulkosaaristossa. Nyt tänä kesänä kymmenen vuotta myöhemmin ympyrä sulkeutui, kun vierailin samalla majakalla uudemman kerran. Heinäkuun helteisenä aamuna retkelle lähtiessä tunnelma oli odottava. Minkälainen meno majakalla olisi nyt?
Lähtösatamaksi valikoitui tällä kertaa Sipoon Kalkkiranta, josta matka majakalle kesti noin puolitoista tuntia Pörtö Linen pienellä risteilyaluksella. Paatti puksutti hyvässä kelissä maltillisesti eteenpäin. Ohi vilahtavissa merimaisemissa, vesilinnuissa ja monenmoisissa merimerkeissä riitti bongattavaa ja valokuvattavaa. Aamusella muita merenkulkijoita oli liikkeellä harvakseltaan, mutta paluumatkalla näköpiiriin osui useita upeita purje- ja pikaveneitä kuin muitakin menijöitä. Söderskäriin voi matkata myös Itä-Helsingin Aurinkolahdesta vajaassa kahdessa tunnissa, kuten edellisellä kerralla teimme. Liikkeelle pääsee myös Helsingin kauppatorilta, mutta laivamatka kestää silloin jopa kolmisen tuntia. Majakan kotisivulla on tiedot risteilyvaihtoehdoista touko-syyskuulle. Omalla veneellä maihinnousu on kielletty 1.5.-31.7. lintujen pesimäkauden takia.
Vaikka aamusumu tiivistyi horisonttiin, niin siitä huolimatta majakan ääriviivat näkyivät jo kaukaa. Ja kun oikein tarkkaan tiirasi, niin kas kummaa ihan kuin ”aavelaiva” siellä kohti majakkaa seilasi! Kuvia Söderskärin reissulta on kuvagalleriassa.
Söderskärin majakka täyttää ensi vuonna 160 vuotta. Sen valo sammutettiin vuonna 1989. Vuodesta 2003 lähtien majakka on ollut eri tahojen yksityisomistuksessa. Oli ilahduttavaa huomata, että majakka on hyvässä kunnossa. Se näytti komealta nykyisessä kauttaaltaan rusehtavassa värisävyssä. Uusgoottilaista tyyliä edustavassa kahdeksankulmaisessa majakassa oli monia koristeellisia yksityiskohtia, joita ei voinut olla ihailematta. Kymmenen vuotta sitten ulkoasu oli vaatimattomampi ja vaaleanpunaisempi.
Aiemmasta käyntikerrasta poiketen nyt ei ollut majakkaopastusta tarjolla. Tornissa oli näyttely saaren elämästä. Varoituskyltit ilmoittivat saarella ja majakassa liikkumisen tapahtuvan omalla vastuulla. Majakkaan pääsi kiipeämään huipulle asti, kuten silloin ennenkin ja tietysti se oli pakko tehdä. Majakan puiset portaat olivat hyvin jyrkät ja askelmat kapeat. Välitasanteilla voi hengähtää ja katsastaa myös tornin pikkuruiset huoneet. Kymmenen vuotta sitten tornissa olisi ollut mahdollista yöpyä yhdessä ”makuusviitissä”. Nyt se ei taida enää olla lainkaan mahdollista. Ylätasanteelta aukesivat huikeat maisemat avomerelle. Lyhtyhuoneeseen kiipeäminen onnistui rautatikapuita pitkin mutta vain pienikokoisille ihmisille. Sen verran ahtaiksi on tilat aikoinaan tehty. Söderskärin torni on 32 metriä korkea ja valonkorkeus merenpinnasta 40 metriä.
Söderskärin majakka sijaitsee Mattlandetin karussa ja kallioisessa saariryhmässä. Pääsaarella on vanhoja majakanvartijoiden rakennuksia, joissa ei nyt ollut mitään kahvila tms. toimintaa. Eväiden syönti onnistui näköalaterassilla, ja risteilyalukselta voi tehdä jotain ostoksia omien eväiden uupuessa. Viereiselle Bastulandetin entiselle luotsisaarelle johti edelleen ihanan kiikkerä riippusilta, mutta lintujen pesimäaikana 1.5.-31.7. sen ylittäminen on kielletty. Kolme ihmistä kerrallaan voi kyllä katsoa siltä maisemia, kunhan ei mene toisen saaren puolelle.
Paluumatka sujui leppoisissa tunnelmissa. Alus kiersi kauniin saariston läpi takaisin Kalkkirannan satamaan hieman eri reittiä pitkin kuin menomatkalla. Majakkareissu oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Oli mukava palata majakkaretkeilyn alkulähteille ja kirkastaa vanhoja muistikuvia kuin myös havaita uusiakin asioita tutusta paikasta.
