Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Taikamajakat-blogi.

Lisätty 23.01.2019

Ei ihan tavallinen majakkamatka.

Harvoin nykyaikana majakka hallitsee yhtä vahvasti kaupunkikuvaa kuin Atlantin rannalla Ranskan puoleisessa Baskimaassa sijaitsevassa Biarritzissa.Kukkuloiden päälle kasvaneessa kaupungissa jyrkät tyrskyjen syövyttämät rantakalliot, hiekkarannat sekä historialliset rakennukset tarjoavat upeat maisemat vertaansa vailla. Ei ihme, että pienen noin 25 000 asukkaan Biskanjan lahden helmen väkimäärä nykyisin yli nelinkertaistuu kesäkaudella. Paikka on kuitenkin vetänyt väkeä jo vuosisatojen ajan. Kirjassa nimeltä Nizza, Cannes, Biarritz à la Helena Petäistö (Otava) tunnettu ulkomaantoimittaja kertoo herkullisesti Biarritzin vaiheista, kuten sen elämää 1800-luvulla rikastuttaneesta kylpyläkulttuurista ja siitä kuinka Ranskan ja Euroopan kruunupäät ja muut merkkihenkilöt matkustivat sinne sankoin joukoin lomailemaan.

1800-luvun kukoistuksen aikana rakennettiin korkealle Hainsartin kallioniemekkeelle Biarritzin majakka, Phare de Biarritz. Tornissa näkyy vuosiluku 1831, mutta toiminta majakassa alkoi vasta vuonna 1834. Joka tapauksessa majakka on 3.1.2019 blogissani kuvailemani Isokarin majakan aikalaisia. Totaalisen toisistaan poikkeavista miljöistä johtuen tunnelmat majakkavierailuilla olivat hyvin erilaiset. Mutta sepä onkin juuri yksi majakkabongailun mainioista asioista, kahta samanlaista majakkaa tai majakkamatkaa ei juuri tule vastaan. Välillä eteen voi tulla tarve yhdistellä asioita ja valita lomakohde, josta löytyy jokaiselle jotakin. Biarritz on mainio esimerkki tällaisesta, olipa kiinnostuksen kohteesi sitten rantaelämä, arkkitehtuuri, golf, taide, hyvä ruoka tai vaikkapa majakat.

Meidän matka Biarritzin kaupunkimajakalle alkoi hotellilta heti kaupunkiin saapumista seuraavana päivänä. Suomessa harvemmin pääsee bussilla majakan lähelle tai voi hurauttaa autolla tai jopa taksilla suoraan pihaan. Nyt se olisi ollut mahdollista, mutta valitsimme kävelyretken kaupungin halki. Arviolta kolmen kilometrin matka majakalle venähti aikalailla niin pituudessa kuin ajassakin, sillä reitti oli vivahteikas. Välillä kuljettiin pitkin jyrkkiä rantakatuja ja pengerrettyjen rinteiden portaikkoja, välillä ohi hiekkarantojen. Kalliokielekkeillä kipristelevät pikkulinnat inspiroivat ihanasti ohikulkijaa, samoin kuin Atlantin aaltojen seassa pilkahtelevat lukemattomat lainelautailijat. Surffaaminen rantautui Biarritziin 1950-luvulla Hollywood-tähtien myötä, ja kaupungissa onkin Euroopan parhaat rannat lajin harrastamiseen. Näkymä oli niin hieno, että siitä päätyi otos myös majakkakirjaani, Taikamajakoihin:

Poika katsoi lumoutuneena, kuinka purje- ja lainelautailijat taiteilivat ja taistelivat aaltojen armoilla. Toiset onnistuivat ratsastamaan pitkän pätkän aallon harjalla toisten mätkähtäessä saman tien kuohuihin. Osa tyytyi pelkästään lojumaan lautojensa päällä kuin hylkeet päivänpaisteessa paljaalla luodolla.

Kävelyn lomassa emme malttaneet olla poikkeamatta pois rannan tuntumasta houkuttelevien puotien, kahviloiden, ravintoloiden ja väenpaljouden täyttämille kaduille ja kujille. Lopulta eteen tupsahti legendaarinen palatsihotelli, Hôtel du Palais, jota ei todellakaan voinut olla huomaamatta. Ranskassa on muutamia yli viiden tähden hotelleja, jotka on luokiteltu hulppeaan palatsi-kategoriaan!

Hotellin kulmilta kaarsimme takaisin rantaan. Majakka tuntui olevan jo lähes käden ulottuvilla, mutta maaston korkeuserot huomioiden ihan niin ei kuitenkaan vielä ollut. Taapertaminen vahvasti yläviistoon kohti majakkaniemeä jatkui. Aamun miellyttävän lämmin ilma oli päivän aikana muuttunut paahtavaksi yli 30 asteen helteeksi. Auringon porottaessa kirkkaalta taivaalta Atlantilta puhaltavan tuulen viilentävä vaikutus alkoi olla melko marginaalinen. Lopulta kuitenkin 47 metriä korkea majakka hohti valkoisena edessämme, mutta merenpinnasta laskettuna se ulottui peräti 73 metrin korkeuteen. Yhä toiminnassa oleva majakka on automatisoitu melko myöhään, vasta vuonna 1980.

Helteisestä säästä riippumatta, tai juuri sen vuoksi moni muukin oli päättänyt piipahtaa vilvoittelemassa majakalla. Niinpä sisään pyrkijöitä oli pieneksi jonoksi asti. Kuten majakoilla usein on käytäntö, ylös torniin sai mennä kerrallaan vain muutama ihminen. Ahtaan kapeat 248 askelman kierreportaat johtivat huipulle. Vaikea ehkä uskoa, mutta ylös kivutessa oli suorastaan hauskaa. Portaikkoon oli nimittäin tuolloin kesällä 2017 ripustettu taiteilija Raminen Sea, Surf and Phares –näyttely. Iloisia, värikkäitä, riemastuttavan erilaisia ”piirustuksia” aalloilla keikkuvista majakoista, lainelautailijoista ja eläväisestä valtamerestä.

Majakan huipulla tuuli tarrasi kiinni, ja piti olla tarkkana, että tavarat eivät leijailleet taivaan tuuliin. Kellään ei silti ollut kiire pois huipulta, sillä näkymät olivat huikeat: Atlantille, kaupunkiin, rannoille, minne vain katsoikin.

Kuvia Biarritzin majakkareissusta on kuvagalleriassa!

Avainsanat: majakkamatka, majakkaretki, Biarritzin majakka, majakat, majakkakirja, Taikamajakat