Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Taikamajakat-blogi.

Lisätty 07.01.2020

Itämeren ihmeet, pikakelaus yhdeksän maan majakoille.

Uusi vuosikymmen. Mitä kaikkea se mahtaa tuoda tullessaan? Vuosikymmenen ensimmäiset askeleet jäävät mieleen siitä, että Suomenlahden rantakalliot loistivat karun paljaina, havupuut ja sammalet huokuivat raikasta vehreyttä. Kallioilla kipristelevissä katajissa näkyi niin vihreitä kuin tummiakin marjoja (käpyjä), ja meriveden kuohupäät velloivat kuin keväällä. Poikkeavassa talvimaisemassa auringonlasku näytti silti upealta.
Kuvagalleriassa on kuvia.

Merelliset miljööt ovat hienoja kuvauskohteita vuodenajasta riippumatta. Ruotsalaisen Magnus Rietzin syksyllä julkaistu kirja Fyrar runt Östersjön (ei saatavilla suomenkielisenä) on loistelias esimerkki. Hankin kirjan majakkaseuran syksyiseltä leffakiertueelta, mutta vasta nyt juhlapyhinä on ollut aikaa tutustua siihen paremmin.

Valokuvaaja-kirjailija-majakkaharrastaja Rietz kuvasi teosta varten neljässä vuodessa yhteensä 181 majakkaa Itämeren rannoilta: Ruotsista 52 kpl, Tanskasta 22 kpl, Saksasta 17 kpl, Puolasta 17 kpl, Liettuasta 2 kpl, Latviasta 10 kpl, Virosta 21 kpl, Venäjältä 18 kpl ja Suomesta 22 kpl. A4-tiiliskivi käsittää yli 415 sivua. Lähes joka sivulla on upea värikuva, osa jopa aukeaman kokoisia, joten ei kannata huolestua, jos ruotsin kieli ei nappaa. Jo pelkästään kuvia selailemalla saa hyvän näkökulman Itämeren majakoiden kirjoon. Lisäksi kirjan alussa oleva kartta antaa yleiskuvan majakoiden sijoittumisesta Itämerellä.

Kirjan tekstissä on lyhyesti tietoa kustakin majakasta sekä paikka, rakennusvuosi, korkeus ja maininta, onko mahdollista vierailla (tyylin kyllä, ei, joskus). Kuvauksissa ei ole kerrottu tarkasti majakoiden historiaa, vaiheita, arkkitehtuuria tai muuta tämän tyypistä faktaa. Kiinnostavia yksityiskohtia tai omaleimaisia piirteitä on nostettu esiin, kuten Ahvenan merellä olevasta ruotsalaisesta Understenin majakkasaaresta. Kyseisessä paikassa on toiminut Ruotsin ainoa naispuolinen majakkamestari Marianna Brus. Ruotsin majakoista ovat mukaan päässeet myös 1960-luvulla rakennetut merimajakat, joiden tilalla aiemmin on ollut majakkalaivoja. Lähes kaikki Suomen persoonalliset vanhat majakat ovat mukana, uudemmat pohjamajakat puuttuvat. Pookeja eli valottomia tunnusmajakoita kirjassa ei ole käsitelty. Talviset maisemakuvat joistakin Suomen majakoista ovat kerrassaan komeita.

Suomen ja Ruotsin majakat sijaitsevat tyypillisesti merimatkan päässä kun taas esimerkiksi Tanskassa, Puolassa ja Saksassa osalle majakoista pääsee autollakin. Kuvatessaan majakoita Rietz on turvautunut myös helikopterikyytiin. Kirjassa onkin useita komeita ilmasta kuvattuja maisemia mukana, kuten esimerkiksi Ruotsin Malurin (Malören) atollimaisesta saaresta Perämerellä Haaparannan lähistöllä, jossa sijaitsee Itämeren pohjoisin majakka. Malurin kuusikulmainen 19 metriä korkea punainen puumajakka vuodelta 1851 näyttää kirjan kuvituksessa ihastuttavalta kuin suoraan sadusta.

Ruotsin rannikoilta ja suurilta saarilta Gotlannista ja Öölannista löytyy monen moisia majakoita. Ruotsin korkein majakka Långe Jan (yli 41 metriä) sijaitsee Öölannin eteläkärjessä ja on vuodelta 1785. Erikoinen kohtalo on kymmenen vuotta myöhemmin pystytetyllä aivan Ruotsin eteläisimmässä osassa olevalla Falsterbon majakalla, joka sijaitsee nykyisin keskellä golf-kenttää. Kirjan mukaan myös Tanskasta löytyy yksi golf-kentälle jäänyt majakka, Skoldnaes. Tanskan majakat näyttävät kuvissa hyväkuntoisilta. Niitä on tyylillisesti kaikenlaisia, ja monet ovat verraten matalia, reilusti alle 20 metriä korkeita tai hieman yli sen. Tanskan korkein majakka Dueodde (46 metriä) sijaitsee Bornholmin saarella ja edustaa uudempaa tyyliä vuodelta 1962. Kuvasta tulee mieleen kuin Näsinneula olisi tuupattu dyynien keskelle.

Virossa on monia kiinnostavia majakoita, mutta jotkut ovat valitettavan huonokuntoisia. Huomattava erikoisuus on Kopun majakka vuodelta 1531, joka on Itämeren vanhin majakka. Sen valo loistaa yli 102 metrin korkeudessa. Mammuttimaiselta näyttävä kulmikas torni on vain 36 metriä korkea. Mäki, jolla rakennus seisoo, on kuitenkin lisäksi 67metriä merenpinnasta. Kirjan kanteen on päässyt kirjailija Rietzin hehkuttama vuoden 1875 kaunotar, Tahkunan majakka, joka on perinteisen elegantin oloinen, ranskalaisvalmisteinen, 42 metrinen valkoinen torni.

Latvian muutamat ja Liettuan kaksi majakkaa eivät herätä suuria tunteita kirjan perusteella. Latvian majakat asuvat lähinnä autioiden hiekkarantojen läheisyydessä. Latvian korkein majakka vuodelta 1957 on huomattavan korkea 56 metriä, valkoinen melko karun oloinen betonitorni. Melkoisena saavutuksena voi pitää Magnus Rietzin vierailuja ja kuvauksia Itämeren majakoilla, jotka ovat Venäjän alueella. Noissa paikoissa majakkamatkailu ei ole tuttu juttu, ja majakoille pääsy voi olla erityisen vaikeaa.

Puolan majakat sen sijaan ovat melko helposti saavutettavia. Ne sijaitsevat rannikolla, osa jopa kaupungeissa kuten esimerkiksi Sopotissa tai Gdanskissa kuuluisa Nowy Port. Lähes kaikki majakat ovat auki vierailua varten. Puolan majakat ovat tyyliltään kirjavia ja omanlaisiaan, ja yhtään valkoista tyypillisen oloista majakkaa niissä ei ole. Useat ovat 1800-luvulla rakennettuja punatiilisiä monumentteja, joissa tornin lisäksi on paljon muutakin rakennusta. Puolasta löytyy huikean korkeita majakoita, muun muassa koko Itämeren korkein aito majakkarakennus Swinoujscie (68 metriä) vuodelta 1859. Taianomaista hehkua on 45 metrisessä komeassa Niechorzen majakassa, joka on valaistu päästä varpaisiin asti.

Saksan kiemuraisella rannikolla on sekalainen seurakunta majakoita, joissa useimmissa pääsee vierailemaan kohtuullisen helposti. Melko tavallisilta näyttävien majakoiden lisäksi on Puolan majakoiden kaltaisia punatiilisiä 1800-luvun rakennuksia, jotka ovat kenties vähän vähemmän monumentaalisia ja matalampia. Herttaisin näistä on pientä linnaa muistuttava Kielin kanavan suulla oleva parikymmentä metriä korkea vuoden 1895 majakka, joka on suosittu vihkipaikka. Räikeät vastakohdat leimaavat majakkakulttuuria Saksan Travemundessa. Ikivanha tiilitorni (31 metriä) vuodelta 1534 seisoo jättimäisen Maritim-hotellin (114 metriä) vuodelta 1974 vieressä. Hotellin huipulla vilkkuu majakan valo. Toinen hätkähdyttävä kontrasti löytyy Saksan pohjoisimmasta paikasta Kap Arkonasta. Jämäkkä neliskulmainen vuoden 1827 majakka on saanut vuonna 1905 seurakseen selkeästi korkeamman 35 metrisen hoikan pyöreän tornin.

Majakat ovat katoavaa kulttuuriperintöä. On todella arvokasta, että sitä perintöä tallennetaan Fyrar runt Östersjön -kirjan kaltaisiin huikeisiin teoksiin. Majakkaharrastajalle kuumottavia kohteita kirjasta nousee paljon. Kotimaassakin on vielä koluttavaa. Vuosi 2020 on Kirkkonummen majakoiden juhlavuosi. Porkkalan punainen helmi täyttää 100 vuotta ja Rönnskärin vanha tunnusmajakka 220 vuotta. Eipä sitten muuta kuin seuraavaa majakkareissua suunnittelemaan!