Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Taikamajakat-blogi.

Lisätty 06.11.2019

Rooma yllätti majakkaharrastajan, Gianicolon kukkulan majakka.

Kun perhe ilmoitti kesällä haluavansa matkustaa Roomaan, huokaisin. Okei ihan mielenkiintoista, mutta tuskin päästään samalla kertaa bongaamaan majakoita niin kuin viime vuosien lomareissuilla on usein ollut tapana. Legendaarinen ikuinen kaupunki ei ole koskaan ollut minulle must kohde. Ehkä se on johtunut siitä, että Rooma on tietyllä tavalla tuntunut ”liian tutulta” koulun historian ja maantiedon tunneilta, kirjallisuudesta, musiikista ja monista leffoista. Olen onnistunut neljä kertaa käymään Italiassa ilman pakollista Rooman reissua, mutta viides kerta sitten toden sanoi.

Rooma on runsauden sarvi. Paikka, jossa vain on kaikkea ja liikakin. Mielettömiä historiallisia monumentteja, rakennuksia ja raunioita, loputtomasti museoita, taidetta, patsaita, nähtävyyksiä, kukkura kaupalla turisteja, ylenpalttisesti ostosmahdollisuuksia ja niin edespäin, mutta vettä ei meikäläisittäin ajateltuna paljon ole. Kaupungin läpi virtaa Tiber-joki, jonka suu on Tyrrhenan meren rannalla 30 kilometrin päässä.  Majakkaharrastajana minun oli pakko selvittää, missä sijaitsee lähin majakka. Oli todella positiivinen yllätys, kun Roomasta löytyi majakka ja vieläpä melkein kaupungin ytimestä, Gianicolon kukkulalta, jossa ei mistään vesistöstä ole tietoakaan.

Gianicolon vehreä kukkula kohoaa korkealle Trasteveren kaupunginosan yläpuolelle. Se ei kuulu niiden seitsemän kukkulan joukkoon, joille Rooma alun perin rakennettiin. Jotkut kutsuvat sitä kahdeksanneksi kukkulaksi. Gianicolo on nykyisen Rooman toiseksi korkein kukkula. Reitti kukkulan valloittamiseen kannattaa suunnitella harkiten, samoin tapa, jolla sen aikoo tehdä. Huipulle kävely voi verottaa voimia. Kannattaa minimoida kantamukset sekä muistaa hyvät jalkineet, juomapullo ja päähine, varsinkin aurinkoisella säällä. Toki autolla ja bussillakin pääsee. Kiemurainen asfalttitie vie kukkulan laelle, josta aukeavat käsittämättömän komeat näköalat yli Rooman ja Vatikaanin. Parhaiten voi kaukobongata monet vaikuttavat tunnetut maamerkit Piazzale Garibaldilta.

Italian vapaussotien aikaan 1800-luvun puolivälissä kukkulalla käytiin taisteluja Giuseppe Garibaldin johdolla. Niinpä kyseisen herran jättikokoinen ratsastajapatsas komistaa aukiota. Kauempana aukiolta on hänen taistelijavaimonsa Anitan raju ratsastajapatsas, hevonen etukaviollaan ja naisella toisessa kädessä revolveri ja toisessa kainalossa vauva. Aukiolta majakalle päin siirryttäessä puistoteiden varsilla huomion varastavat lukemattomat Garibaldin sotilaiden patsaat, rintakuvat.  Taistelijoiden joukossa oli myös yksi suomalainen vapaaehtoinen, Herman Liikanen.

Majakan katveessa kukkulan ihan loistopaikalla on myös yksinäinen renessanssihuvila.  Villa Lante on rakennettu vuonna 1531 ja siinä majailee tieteellistä tutkimusta ja taiteellista toimintaa tukeva Suomen Rooman-instituutti. Suomen valtio on hankkinut talon vuonna 1950. Villa Lantessa pääsee vierailemaan arkisin aamupäivällä. Meiltä tämä herkku meni täysin ohi, koska vasta paikan päällä oivalsimme majakan sijaitsevan suomalaisten naapurissa, ja ajoitus ei tietenkään natsannut aukiolojen kanssa. Matkaoppaissa, joissa kerrotaan Rooman ja laajan Gianicolon kukkulan monista nähtävyyksistä, ei juuri mainita majakkaa. Myös turistikartoista voi olla vaikea paikantaa sitä tarkasti (9 Passeggiata del Gianicolo, Piazzale del Faro). Netistä löytyy hieman mainintoja ja Mapsista voi olla apua suunnistuksessa.

Gianicolon majakka (Faro del Gianicolo, Faro degli Italiani d’Argentina) on kaunis ja korea valkoinen kivimajakka. Ei ihan pienikään, peräti 20 metriä korkea. Se seisoo näyttävällä jalustalla, jonka halkaisija on 10 metriä.  Argentiinan italialaiset lahjoittivat majakan vuonna 1911 Roomalle Italian yhdistymisen 50-vuotispäivän kunniaksi. Sen on suunnitellut arkkitehti Manfredo Manfredi, ja se edustaa roomalais-kreikkalaista klassista pylvästyyliä. Vaikka majakka lienee jo alun alkaen suunniteltu taideteokseksi, ennemmin kuin tositoimiin merenkulun turvalaitteeksi, siinä on ovi ja ikkunoita sekä valolaitteisto.

Majakan vieressä olevan infotaulun läpileikkauskuva näyttää majakan sisäpuolella olevan ylös asti ulottuvat kierreportaat. Majakan huippu on melko mahtipontinen, neljä leijonaa kannattelee valolaitteistoa. Infotaulun mukaan majakan valon on tarkoitus loistaa Italian lipun kolmea väriä kansallisina vapaapäivinä. Olisipa kiinnostavaa tietää, kuinka hyvin tuo pyrkimys on aikojen saatossa toteutunut ja mikä tilanne on tänä päivänä? Vai onko majakka unohtunut nököttämään käyttämättömänä paikalleen?  Ainakaan miltään turistirysältä paikka ei vaikuttanut. Lähes yksinäisessä ylhäisyydessä saimme majakkaa tutkiskella.

Kuvia Gianicolon kukkulalta on kuvagalleriassa.